Aava meidän pieni silmäterämme pentu joka oli tavattoman kaunis nukkui eilen pois. Nyt taivalla tuikkii kirkkain ja kaunein tähti. Kevättuulen Riitu pikkiriikki 3.4-27.4 Nuku hyvin pikkuinen.
Pikkuinen oli alusta asti pentu joka sinnitteli täällä. Synnyttyään painoi vain 200g , mutta oli tavattoman päättäväinen pieni taistelija. Ensimmäisten viikkojen ajan mietinkin että selviääkö kun oli niin paljon pienempi kuin muut. Niin vaan itse piti huolen että pääsee tissille. Selma hoiti kyllä pientä niin hyvin. oli selman silmäterä joka löytyi useasti selman läheltä.
Kehityksessä huomasin että tulee jäljessä muita nähden.Sen vuoksi aloitimmekin lihankin syönnin vasta 3vk. Liikkumaan pikkuinen kuitenkin lähti muiden mukana. OLikin aika riski menemään. Hiljainenhan Aava oli, siitä ei juurikaan ääntä kuulunut.
Eilen vielä kirmaili muiden mukana, ja oli iloinen pentu. Ilalla pienen kunto romahti, pentu itki kipuitkua ja selma katsoi minua auta ilmeellä. Haettiin pienelle kipupiikki ell, mutta se ei enää auttanut ja pikkuinen nukkui minun syliin automatkalla kotiin. Aamulla halusin Selmalle näyttää vielä pennun, selma nuolaisi pentua kasvoista ihan kuin olisi hyvästellyt. Onkin tänään etsinyt pentua ja itkenyt useaan kertaan.
Alusta asti yritimme tehdä kaikkemme pienen puolesta,eritavalla sitä seurasi. Joka aamuinen tapa oli tarkistaa että onko pikkuinen kunnossa ja tarkistettiin paino. Aamuisin istuin Aava sylissä kahvi kupin kera pentulaatikossa. Viimeviikkoina pikkuinen istuikin jo aamuisin häkin luona odottamassa. Tänään aamulla toivoi samaa näkyä, vaikka tiesin ettei niin ole.
Kyllä tätä ei toivo kenellekään. Tänään on kyyneleet valuneet poskia pitkin pienen ja Selman puolesta. Hirveintä mitä voi tapahtua. Väkisellä sitä miettii olisiko voinut tehdä jotain toisin. Pikkuinen antoi meille kuitenkin 3 viikkoa aikaa,jolloin kiinnyttiin Aavaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti